Kirkko avoinna arkena

Muuramen kirkko avoinna ti ja to klo 11-15 ; 5.9. - 12.12. (ei 19. ja 21.9).

Kirkon remontti on nyt valmis!

Muuramen kirkko valmistui vuonna 1929 Alvar Aallon piirustusten mukaan. Hänen Italiaan suuntautuneen häämatkansa vaikutteet näkyvät kirkossa: Campanile-tyylisessä kellotornissa, pienissä korkealle sijoitetuissa ikkunoissa, siipirakennuksen aurinkokatoksessa, kirkon värityksessä sekä kirkkoa ympäröivässä muurissa. Arkkitehtonisesti kirkko edustaa Pohjoismaista klassisismia.

Kirkko peruskorjattiin 2016 ulkoa ja sisältä arkkitehtitoimisto Ark-Kantosen suunnitelmien mukaan. Peruskorjaus sai alkunsa 1920-luvun rakentamistavasta. Sen seurauksena kirkossa oli useita rakenteellisia ongelmia: laaja lämpövuoto katossa, alttarin kaksoislaatan sisällä ollut puuhake, muottilautojen ja rakennusjätteiden peittäminen kirkon sisätilaan, salaojituksen ja sadevesiviemäreiden puuttuminen.

Peruskorjauksen lähtökohtana taas oli palauttaa kirkko alkuperäiseen asuunsa: kirkko sai alkuperäisen värinsä, alttarikaide palautettiin suorakulmaiseen muotoonsa ja ruusutarhan muuri rakennettiin uudelleen. Nämä olivat itse asiassa Museoviraston vaatimuksia kirkon kunnostamiselle. Alttarin valoaukkoon toteutettiin nyt Aallon siihen suunnittelema messinkinen kynttiläkruunumainen sähkövalaisin.

Kirkon palauttaminen alkuperäiseen asuun toteutui hyvin. Peruskorjauksessa kirkkoon jäi 1979 kunnostuksen jäljiltä vain penkkien istuinosat, kirkkosalin kattolamput ja kirkon sivusalin erottava lasiovi. Sivusalin alakertaan vievien rappujen paikka on vastakkaisessa nurkassa kuin se oli alun perin.

Muuramen seurakunta tilasi aikanaan Aallon toimistolta rakennuksen päätilojen kiinteän ja irtaimen sisustuksen suunnittelun. Aino ja Alvar Aalto suunnittelivat Muuramen kirkon sisätilan kalusteet kokonaisuudessaan. Kalusteiden muotoilu noudatti 1920-luvun klassisismin eleetöntä muotokieltä. Kirkon värit ovat voimakkaat ja lämpimät.

Simo Lampela
kirkkoherra

Muuramen kirkko

Muuramen kirkon on suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto (1898- 1976). Tyypiltään se on pohjois- eteläsuuntaan sijoitettu yksilaivanen tiilestä  rapattu pitkäkirkko. Kirkko sijaitsee Muurameharjulla. Kirkon sisäänkäyntiä kehystää kirkkolaivan pohjoispäässä trimfikaari. Sisäänkäynti sijaitsee tämän riemukaaren alaosassa. Kirkon eteinen on lyhyt ja luo ahtaan tunnelman. Vaikutelma kuvaa kristityn tien alkuun kuuluvaa ahdasta porttia. Ahtaus jatkuu kirkon sisäpuolella siten, että urkulehteri on laskettu alas. Lehterin alta jatkuu kapea kirkon keskikäytävä, jota koristavat käytävän molemmin puolin penkkien päissä olevat kynttilät Keskikäytävän päässä alttari kohoaa kirkon muusta lattiatasosta. Kirkon kuoriosa on puoliympyrän muotoinen. Alttari on vedetty puoliympyrän perälle. Kirkon sisäpuolella näkyvät kattotuolien sideparrut. Sisäkaton pitkittäislaudoitus muodostaa kirkkoon tynnyriholvin. Kirkon sisätila jäsentyy alttarille johtavan kynttilärivistön reunustaman keskikäytävän ja tämän kattavan tynnyriholvin akselin varaan. Kirkon saarnatuoli on sylinterin muotoinen.

Kirkon keskilaivan länsipuolella sijaitsee matalampi kirkon poikkirunko. Poikkirungon pohjakerroksessa on pylväskäytävä. Pohjakerroksessa sijaitsevat kirkon huoltotilat. Toisessa kerroksessa on seurakuntasaliksi tarkoitettu kappeli. Kappelista on yhteys kirkon alttarikorokkeelle.

Kirkkolaivan itäpuolella sijaitsee kellotapuli. Aallon alkuperäisessä suunnitelmassa kellotapuli oli korkeampi kuin toteutuneessa  kirkossa. Aalto itse kirjoittaa tästä kirkontornista, että ”kuutiomainen kapea muoto… on ainoa mahdollinen. Suippeneva tornimuoto… ei tässä ole sopiva. Tornin painopiste on mahdollisimman ylhäällä, se vaikuttaa ympäristöön julkisivupinnoillaan. Sen pääasiallisin koriste on kellokammio. Jo yksinomaan avatut kellokammion luukut antavat ympäristöön sunnuntaitunnelman. Kellot, tornin asiallinen tarkoitusperä, ovat samalla leimaa antavina tekijöinä ja sen korkeimpana huippuna.” Kellotornin tyvessä sijaitsee sakaristo. Kellotornin viereen kirkon itäpuolelle sijoittuu myös korkea, kirkon päärungosta ulkoneva ikkuna, jonka kautta lankeaa valo alttarikorokkeelle.

Muuramen kirkossa näkyvät Aallon Italiaan tekemän matkan vaikutteet. Hän matkusti Italiaan häämatkalle vuonna 1924. Tämän matkan vaikutelmia ovat kirkon Campanile- tyylinen kellotorni, kirkon pienet ja korkealle sijoitetut ikkunat, länsipuolelle sijoittuvan poikkirungon aurinkokatos sekä kirkkoa aikanaan ympäröinyt muuri. Muuramen kirkko onkin Aallon ”italialaisen” vaiheen saavutuksia. Kirkon valmistuessa suunnitelmaan kuuluneita pieniä yksityiskohtia on riisuttu kirkosta pois.

Muuramen kirkko on siirtymävaiheen työ Aallon tuotannossa. Tämä työ oli välivaihe kehityksessä, jonka kautta Aalto siirtyi klassisismista funktionalismiin. Funktionalismi karsi pois yhteenkuuluvutta menneisyyteen, jota ilmaistiin vanhojen tyylien noudattamisella. Rakennuksen tuli ilmaista kattavasti ja nimettömästi sitä tarkoitusta, joka motivoi sen rakentamista. Käytännössä muodon määrää funktio yhdessä käytettävän materiaalin kanssa. Tyylisuunnan mukaan tarkoituksenmukaisuus on kauneutta.

Muuramessa vaikuttanut kulttuuripersoona Martti Korpilahti sanoi, että tämä kirkko on ”Muuramen kaunein runo.” Hän jatkoi, että ulkoa päin kirkossa ilmenee ”rehellistä puhtaan kauneuden ikävää ja tavoittelua.” Kirkon sisusta on ”ankaran protestanttinen, lähennellen kalvinilaisuutta.” Korpilahti ennusti 1929, että ”arkkitehti Alvar Aalto on jo tällä pienellä kirkollaan runoillut itsensä niiden joukkoon, joiden nimet elävät kauemmin kuin kukaties arvaammekaan.”

Aallon tuotannossa Muuramen kirkon asema siirtymävaiheen työnä on aina korostunut. Sitä on aliarvostettu. Syyn’ aliarvostukseen on ollut Aallon ja hänen aikalaisistensai torjunta nuoruudenajan klassisiin töihin. Paikallinen kansanperinne kertoo Aallon kutsuneen Muuramen kirkkoa ”nuoruudensynniksi”

Kirkon suunnitteluvaiheet

380/0dbfdb164be7058fdbc9df4bf0af9f29

Muuramen seurakunta erotettiin Korpilahden seurakunnasta Suomen senaatin päätöksellä 13. 12. 1917. Seurakunta aloitti itsenäisen toimintansa 1. 5. 1920. Seurakunnan väliaikaisena jumalanpalveluspaikkana toimi nykyisen kirkon lähistöllä sijainnut kansakoulu.

Seurakunta asetti toimikunnan valmistelemaan kirkon rakentamista. Toimikunta sai tehtäväkseen hankkia piirustukset paikkakunnalle sopivalle 500-600 hengen kirkolle. Kirkkoa suunniteltaessa oli puhetta suunnittelukilpailun järjestämisestä. Säästääkseen seurakunnan varoja toimikunta kääntyi kuitenkin Jyväskylässä toimineen ”Arkkitehtuuri ja monumentaalitoimisto Alvar Aallon” puoleen ja tilasi häneltä kirkon piirustukset. Tilaukseen vaikutti se, että muuramelaisen Hautalan talon poika oli Alvar Aallon nuorempi koulutoveri Jyväskylän lyseossa. Siinä tapauksessa, että Aallon piirustukset eivät miellyttäisi kirkonkokousta, piirustukset hankittaisiin kilpailun kautta.

Rakennustoimikunta oli tyytyväinen alustaviin piirustuksiin ja kirkonkokous hyväksyi valmiit piirustukset 14. 11. 1926. Kirkon peruskivi laskettiin 30. kesäkuuta 1928 ja kirkko valmistui vajaan vuoden kuluttua.  Rakennus valmistui helluntaiksi 3. 6. 1929. Rakentamisesta huolehti jyväskyläläinen rakennusmestari K. Nylund. Kirkon hinnaksi tuli senaikaista rahaa 64 300 markkaa.

Alttaritaulu: ”Pietari ja Johannes parantavat ramman Kauniinportin luona”

380/b0580b3dd5cbaf8d030f070a1e055e7c

Muuramen kirkon alttarifreskon on maalannut taiteilija William Lönnberg vuonna 1929. Lönnbergiltä Muuramen seurakunta tilasi alttaritaulun, jonka olisi pitänyt kuvata Vuorisaarnan tapahtumia. Tämä tilaustyön aihe näkyykin taiteilijan kubistishenkisessä alttaritaulun yläosassa, johon taiteilija on kuvannut vuorimaisemaa. Samoin se näkyy myös taulun alaosassa, johon hän on kuvannut italialaista vuoristomaisemaa.

Taulun keskusaihe on kuitenkin Apostolien tekojen kertomus, jossa apostolit Pietari ja Johannes parantavat ramman Jerusalemin temppelissä Kauniin portin luona (3: 1-10). On todennäköistä, että taiteilijalle ei annettu aihe avautunut. Sen sijaan hän maalasi Raamatusta toisen aiheen, joka kuvaa Vuorisaarnan henkeä. Sellaiseksi hänelle avautui tuo Apostolien tekojen kertomus. Tätä teoriaa vahvistaa se seikka, että Lönnbergin toinen 1930-luvulla maalaama Helsingissä Kulosaaren kirkon alttaritaulu on aiheeltaan Vuorisaarnaa kuvaava.

Saarnatuoliin Lönnberg kuvasi kolme henkilöä: Pietarin, Johanneksen ja Hyvän Paimenen. Näistä Pietari on kuvattu kirkon perinteen mukaisesti avain kädessä. Johanneksella on avoin kirja kädessään ja Hyvän Paimenen kuva avautuu kirkkoon käsin ja hänellä on karitsa sylissään.

 

Alttaritaulun aihe

Lönnbergin maalauksessa kävi vähän samoin kuin entisessä lasten lorussa ”Hiiri kissan räätälinä”. Tilattiin takki, mutta tuli kukkaro. Tuntuu kuitenkin luontevalta ajatella, että tämä alttaritaulu, jonka nimi on ”Pietari ja Johannes parantavat ramman Kauniin portin luona”, on Lönnbergin yritys maalata Vuorisaarna-aihetta.

Vuorisaarna aiheena ei ole helppo. Se ei avaudu. Lönnbergille se avautui vasta 30-luvulla Kulosaaressa. Ihmiset olivat kuitenkin pitkään pitäneet ihanteenaan Vuorisaarnan etiikkaa ja sen edustamaa kristinuskoa. Lönnbergille avautui Vuorisaarnan ytimeksi tämä alttaritaulun aihe: Uskon täytyy auttaa ihmisiä uuden elämän alkuun. Samalla se kuvaa sitä tehtävää, joka seurakunnalla edelleenkin on.

Alttaritaulun taustalla oleva kohta on Apostolien teot 3: 1-10. Kohdassa kerrotaan kuinka Jeesuksen oppilaista Pietari ja Johannes ensimmäisen helluntain jälkeisenä aikana Jerusalemissa menivät temppeliin. Temppelissä oli iltapäivän rukoushetki meneillään. Temppeliin oli tuotu rampaa kerjäämään Kauniille portille. Kyseessä oli tuon ajan sosiaalihuolto. Temppeliin menevät kulkivat portin läpi.

Rampa näki ohi kulkevat Pietarin ja Johanneksen ja pyysi heiltä almua. Mies odotti saavansa heiltä jotakin. Pietari kuitenkin sanoi: "Hopeaa ja kultaa minulla ei ole, mutta mitä minulla on, sitä minä sinulle annan. Jeesuksen Kristuksen, Nasaretilaisen, nimessä: nouse ja kävele." Pietari auttoi miehen ylös ja mies sai voiman jakoihinsa. Mies hypähti pystyyn ja käveli Pietarin ja Johanneksen seurassa temppeliin. Kävellessään hän ylisti Jumalaa.

Parantamista seurasi Pietarin puhe temppelissä (Apt 3: 11-26). Hän ilmoitti suoraan, ettei hän ole omalla voimallaan tehnyt parantamistekoa. Sen sijaan usko Jeesukseen on tehnyt tästä miehestä terveen. Samalla Pietari vetosi voimakkaasti kuulijoihin, että nämä katuisivat syntejä ja kääntyisivät Herran puoleen.

Lönnberg oli ihmisenä jyrkkä. Hänelle ei olisi tullut mieleenkään kosiskella ihmisiä. Niinpä hänen kohdallaan sopii ajatella, että hän teki sellaisen alttaritaulun kuin itse halusi.

Kun hän kuvasi ramman parantamisen Kauniinportin luona, halusi lähteä liikkeelle seurakunnan tehtävästä eli funktiosta. 1920-luvun lopulla Suomessa oli vallalla voimakas kansallinen lataus. Kirkossa oli suuret määrät papistosta sitoutunut voimakkaasti oikeistolaisiin ja kansallisiin poliittisiin aatteisiin. Samalla he olivat ehkä unohtaneet tehtäväänsä. Ulkomailta tullut ja sivusta asioita katseleva Lönnberg ehkä havaitsi tämän. Lönnbergillä oli ehkä kuvassaan jonkin verran sosiaalista paatosta. Sosiaalista paatosta lisäsi ehkä vielä se, että hän itse joutui tuona aikana elämään käytännössä vaimonsa ompelutöillä.

Saarnastuolin maalaukset

Saarnastuoliin Lönnberg kuvasi kolme henkilöhahmoa: Hyvä paimen, Johannes avoin kirja kädessä ja Pietari avain kädessä. Nämä kolme henkilö liittyvät alttaritauluun. Siellä ovat Pietari ja Johannes sekä rampa mies, jolle puhutaan Jeesuksesta.

Näiden kolmen kuvan taustalla on luterilaisen puhdasoppisuuden ajan uskon kolmiportaisuus. Ensiksi uskoon kuuluu tieto (notia) että Jumala on. Toiseksi siihen kuuluu myöntymys (assensus) siihen, mitä Jumala sanoo. Kolmanneksi siihen kuuluu luottamus (fiducia) Jumalaan. 

Saarnastuolin Hyvä paimen viittaa luonnollisesti Psalmiin 23. Samalla se viittaa myös Jeesukseen. Luottamus Jeesukseen oli tehnyt Kauniin portin luona kerjäävän ramman miehen terveeksi. Siitä samasta luottamuksesta on siis saarnattava tässä kirkossa. Että ihmiset vapautuisivat niistä painoista ja sairauksista, jotka sitovat heidät niin että he eivät voi elää täyttä elämää.

Voidakseen luottaa Jeesukseen ja Jumalaan ihmisen täytyy tietää uskon sisällöstä. Siihen uskon tiedolliseen puoleen viittaa kirja avoimena olevan Johannes. Tietoon kuuluu jo se, että Jumala on ja se, mitä kaikkea Jeesus on tehnyt ihmisten vuoksi.

Tiedon lisäksi täytyy myöntyä Jumalan sanan kutsuun. Apostolien tekojen sanoin täytyy katua syntejään ja kääntyä Jumalan puoleen. Tätä kuvaa Pietari, jolla on taivasten valtakunnan avaimet kädessään eli valta sitoa ihmisiä synteihin ja päästää heitä kuormistaan. Nämä avaimet Jeesus antoi seurakunnalle. Kuvaavaa onkin, että Pietari on se henkilö näistä kolmesta, joka ei näy kirkkoon päin, vaan alttarille päin, eli sinne päin, mistä seurakunnalle julistetaan synninpäästö ja mistä päin seurakunnalle jaetaan Herran pyhää ehtoollista.

Sitä en tiedä, onko liian pitkälle menevää tulkintaa, jos näitä kolmea Lönnbergin saarnastuolin kuvaa tarkastelee puhdasoppisuuden ajan uskon kolmiportaisuuden valossa. Siihen nämä kolme kuvaa kuitenkin sopivat.

Aallon suunnittelemat kirkot ja kirkkohankkeiden motiivit

Alvar Aalto teki suunnitelmat 1920-luvulla seitsemään kirkkoremonttiin. Pitkän uransa aikana Aalto ehti piirtää 16 toteutumatta jäänyttä kirkkorakennusta. Näistä toteutumattomista suunnitelmista hän piirsi pääosan uransa alkukautena. Hän sai toteuttaa seitsemän kirkkosuunnitelmaa. Aallon 1920-luvun töistä monet tulivat torjutuiksi. Sakraalitiloista ainoastaan Muuramen kirkko toteutui eli se on ainoa edustaja hänen kiihkeältä kirkonsuunnittelukaudelta.

Saavutettuaan maailmanmaineensa Aalto voitti Lahden kirkon suunnittelukilpailun. Tämä tapahtui 1950-luvulla. Samalla vuosikymmenellä hän sai rakentaa Seinäjoen ja Vuoksenniskan kirkot. 1960-luvulla hän suunnitteli Wolfsburgin ja Detremoden kirkot. 1966 hän suunnitteli Italiaan Riolaan kirkon, joka valmistui kymmenen vuotta myöhemmin. Lahden Ristinkirkon uusi versio toteutui kaksi vuotta Aallon kuoleman jälkeen eli 1978.

Göran Schildtin mukaan Aallon mielestä kirkoissa ”taiteellisella elementillä oli siinä niin hallitseva sija, että volyymeja ja motiiveja sai siinä käsitellä vapaammin kuin tiukasti käytäntöön kytkeytyvissä rakennuksissa. Mutta oli siinä aina mukana myös metafyysinen piirre, dogmiton ja intuitiivisesti koettu usko, joka Aallolle merkitsi uskonnon vastinetta.” (Valkoinen pöytä 1982, 186)

Vuotta ennen Muuramen kirkon suunnittelua Aalto kirjoitti, että kirkko ”tarvitsee muotojen puhtautta ja hartautta, olivatpa ne muodot sitten mitä tahansa. Sellainen muotojen puhtaus on vain huolellisen ja korkealle kehittyneen - kylläkin taiteellisen työn tulos ja edellyttää kehittynyttä ja harrasta tekijää ja hänessä … ennen kaikkea erästä kylläkin sangen harvinaista ominaisuutta. Se edellyttää hyvää makua… On kauniimpaa nähdä yksinkertainen vaatimaton huone, jossa pieni yksityiskohta, Kristus-risti harmaalla kalkkiseinällä koristaa uskonnollista hartautta, kuin pylväitä ja koristelukoukeroita yhdistettynä metrikaupalla mittavaan alttaritauluun, joka kylläkin voi antaa aihetta keskusteluihin ja ihmettelyyn, mutta on kevyttä rihkamaa sen yhteyden rinnalla, joka muodostuu huoneesta ja ihmisistä siellä, missä hienostunut maku on yksinkertaisin keinoin luonut ympäristön uskonnolliselle toimitukselle.” (Kirkkotaiteestamme 1925)

Aallon hyvän maun mukainen kirkko syntyi rakkaudesta kauneuteen. Siihen kuului muotojen puhtautta ja harmoniaa. Aalto sanoo, että ”arkkitehtuurissa on taka-ajatus, joka kurkkii kulman takana, ajatus luoda paratiisi… Jokaisella rakennustaiteellisella tuotteella… me haluamme rakentaa maanpäällistä paratiisia ihmisille.” (1957) Aallolle Italia ja välimerenmaailma olivat pitkään harmonian heijastajia. Sieltä hän etsi ratkaisuja, jotka johtavat tasapainoon, hyvinvointiin ja terveyteen.

Muuramen kirkon remontit

Muuramen kirkko on käynyt läpi useampia korjausrakentamisia. Ne eivät ole kohdelleet hyvin aallon käden jälkeä. Ulkoa päin kirkko on korjattu vuonna 1978. Ulkoasuun korjaustyö ei puuttunut.

Sisäpuolelta kirkkoa on sen sijaan muutettu. Leonardo Mosso sanoo kirjassaan kirkon alkuperäisistä sisäväreistä, että ne olivat ”äskettäiset ja harkitsemattomat.” (Alvar Aalto, 1967) Tämä johtikin tyytymättömyyteen seurakuntalaisten parissa. Eräs piispantarkastukseen osallistunut seurakuntalainen sanoi aikanaan Aallon värien olleen joka paikassa ”epäonnistuneen johtuen siitä, ettei professori Aallolla ole värisilmää.”

Kirkon lattia, katto ja penkit ovat olleet alunperin mustat ja seinät valkoiset. Toisen maailmansodan jälkeen väritystä vaihdettiin harmaan eri sävyihin. Viimeisessä peruskorjauksessa sisätiloissa käytettiin runsaasti maalaamatonta puuta valoisamman ilmeen aikaansaamiseksi kirkkoon. Myös kirkon penkit vaihdettiin mukavammiksi istua. Kirkkosalin ja sivusalin välinen puinen paljeovi korvattiin lasiovilla. Samalla kirkon alunperin neliönmuotoinen alttarikaide vaihdettiin puolikaaren muotoiseen alttarikaiteeseen. Myös kirkkoon alunperin kuuluneet tanskalaisen Poul Henningsenin lamput vaihdettiin valoteholtaan suurempiin lamppuihin.

Kirkon viimeistä remonttia arvosteltiin aikanaan voimakkaasti. Värikkäintä kieltä käytti ehkä Maija Kairamo, joka kuvasi kirkon uutta sisäilmettä seuraavasti. ”Ainutlaatuinen klassisismin ja funktionalismin taitekohdassa toteutunut askeettinen interiööri ollaan muuttamassa lakatulla mäntypaneelilla kuorrutetuksi materiaaliromanttiseksi tupamiljööksi.”

William Lönnberg

Muuramen kirkon alttaritaulun maalasi taiteilija William Lönnberg. Hän syntyi Helsingissä 22. 11. 1887 ja kuoli 11. 5. 1949. Hänen vanhempansa olivat kalastaja Otto Wilhelm ja Eva os. Karvonen. William Lönnberg kansakoulun käytyään valmistui ammattikoulusta puusepäksi.

Puusepän ammatti ei viehättänyt häntä. Iltaisin hän kävi Taideteollisuus-keskuskoulua ja oli koristemaalausliikkeessä työssä. 1906 hän siirtyi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun opiskelemaan taidemaalariksi.

Valmistuttuaan Lönnberg maalasi henkilökuvia ja merimaisemia. Hänen on nähty kuuluvan lähelle ns. marraskuun ryhmää. Ryhmä edusti ekspressionismia ja kubismia.

Lönnberg matkusti 1914 Tanskaan apurahan turvin. Tanskassa hän hakeutui räätälimestari Rydengin ympärille muodostuneeseen taiteilijasiirtokuntaan. Hän asui pari vuotta Rydengin luona, mutta muutti sitten Kööpenhaminaan. Vuonna 1923 hän avioitui Rydengin tyttären Alman kanssa. Avioliiton solmimisen jälkeen pari matkusti Etelä-Ranskaan Cagnes´iin.

Lönnbergille oli luonnollista omaksua vaikutteita muilta. Lönnberg tutustui ranskalaiseen ja italialaiseen taiteeseen 1923-1925. Hänen mielestään taiteen tuli olla selvää ja rationaalista. Esteettisyys vaatii järjestystä. Puhtaus ja muodon täsmällisyys saavutettiin taiteen eri tekijöiden kontrollilla. Muoto on ennen väriä. Esineet ovat merkityksellisiä. Muodon ja värin välisten suhteiden huolellisella tasapainottamisella voidaan päästä rajoittuneeseen, mutta riittävään ilmaisuun. Hänen mielestään maalaamisen tuli olla kylmää ja johdonmukaista. Hän puhui objektiivisuuden ja asiallisuuden puolesta. Värien ja viivojen tuli olla punnittuja ja väripinnan jalo.

Lönnberg palasi kotimaahansa 1928. Hän edusti modernia maalaustapaa ja epäkansallisia arvoja.

Alttaritaulun tilaaminen

Muuramen seurakunnan arkistosta ei löydy päätöstä William Lönnbergin pyytämiseksi maalaamaan Muuramen kirkon alttaritaulua. Tämä ei suinkaan sulje pois sitä, etteivätkö seurakunnan hallintoelimet olisi tehneet sellaista päätöstä. Pöytäkirjat noilta ajoilta ovat ylimalkaisia.

On todennäköistä, että Alvar Aalto pyysi äskettäin kotimaahansa palannutta modernia tyylisuuntaa edustanutta Lönnbergiä maalaamaan suunnittelemaansa kirkkoon alttaritaulun. Aalto oli varannut kirkon kustannusarvioon alttarifreskoa varten 5500 markkaa (Muuramen Ka III Fd I). Loppujen lopuksi Lönnbergille maksettiin teoksesta 19 000 markkaa toukokuun ja lokakuun 1929 välisenä aikana (Muuramen Ka III Gb I). 

Tuntuu epätodennäköiseltä, että Muuramen seurakunnan kirkonisännät olisivat menneet pyytämään äskettäin kotimaahansa palannutta ja suhteellisen modernia taitelijaa maalaamaan alttaritaulun. Todennäköisempää on, että juuri äsken itse funktionalistiksi tunnustautunut Aalto teki sen.

Alttaritaulun maisemat

Alttaritauluun on kuvattu myös neljä maisemakuvaa. Taulun yläreunassa oleva vuoristomaisema muistuttaa muodoiltaan heti Jerusalemin itä- ja eteläpuolelta olevaa Juudan autiomaa vuorimaisemaa. Taulun alareunassa olevat kolme kuvaa ovat muistumia italialaisesta maalaismaisemasta. Sekä Aallolla että Lönnbergillä oli ollut vaikutteita Italiasta. Molemmat olivat käyneet siellä.

Kun Lönnberg maalasi alttaritaulua, hän maalasi samalla matkalla taulun ”Maisema Muuramesta”. Taulussa esiintyy samoja motiiveja, kuin alttaritaulussa.

Alttaritaulun signeeraus

Lönnbergille oli ominaista, että hän jätti joskus taulunsa ilman vuosilukua. Tämän hän teki tahallaan. Muuramen kirkon alttaritaulua hän ei signeerannut sen valmistuttua. Viimeisenä elinvuotenaan hän oli ohikulkumatkalla Muuramessa. Silloin hän tuli omien sanojensa mukaan katsomaan nuoruutensa työtä. Matkalla hänellä ei ollut mukana värejä ja pensseleitä. Niinpä hän lainasi timpurinkynää luultavasti silloiselta suntiolta Herbert Niemiseltä ja kirjoitti sillä taulun oikeaan alareunaan nimensä. Samalla hän lupasi myöhemmin tulla tekemään sen paremmin. Uutta mahdollisuutta ei tullut.

Seurakuntalaisten suhtautuminen alttaritauluun

Alttaritauluun suhtautuminen oli ainakin alkuaikoina nihkeää. Taulusta keskusteltiin ainakin kahdessa piispantarkastuksessa. Vuonna 1929 piispantarkastuksessa, jossa kirkko vihittiin käyttönsä alttaritaulu oli vielä kesken ja kuvissa näkyy, että taiteilija muutti myöhemmin maalausta ainakin yläosan vuori-maiseman kohdalla ja pylväskäytävän yläosien osalta. Taulusta ei puhuttu tuon piispantarkastuksen pöytäkirjoissa mitään.

1934 piispantarkastuksen toimitti piispa Aleksi Lehtonen. Silloin piispa Lehtonen sanoi, että ”se ei ole evankelisen aiheensa puolesta Kristuskeskeinen. Pikemminkin seinämaalauksena se puolustaa paikkaansa” (Muuramen Ka II Cd I). Samalla piispa kehotti hankkimaan alttarille krusifiksin edistämään hartautta.

Myös seuraavassa piispantarkastuksessa 1949 alttaritaulu oli keskustelun aiheena. Gulin nimittäin käski hankkia kirkkoon ristinmerkin (Muuramen Ka II Cd I). Ilmeisesti aiheesta oli keskusteltu enemmänkin kuin tarkastuskertomus tuo julki. Kirkon maalaus nimittäin uusittiin 1944-1945 taiteilija Urho Lehtisen opastuksella. Tuosta tilanteesta paikallinen muistitieto tietää kertoa, että kirkkoherra Viljo Rautonen oli pyytänyt maalareita maalaamaan alttaritaulun peittoon. ”Vetäkää vain maali päälle!” Rautosen pyynnön taustalla muistetaan olevan edellisen piispantarkastuksen keskustelut.

Taiteilija Urho Lehtinen oli sanonut, että taulun päälle voidaan vetää kyllä pahvi, mutta taulua ei tuhota. Itsekin alttaritauluja maalannut taiteilija ei suostunut pyyntöön. Eino Lehtiseltä sitten tilattiin se ristiinnaulitunkuva, joka alttaritaulusta puuttuu ja joka nyt on alttarilla.

Tulevia tapahtumia

Su 22.10. klo 10:00 Messu Pyhän aiheena Usko ja epäusko. Vastuuryhmänä Lähde. Kirkkokahvit. Tervetuloa!, Kirkko

Ma 23.10. klo 10:00 Ruokajakelu Mannatuvalla Ruokajakelu Mannatuvalla os. Virastotie 5. Klo 10 luetaan päivän sana ja sen jälkeen jaetaan vuoronumerot satunnaisessa järjestyksessä. Sen jälkeen tulevat saavat seuraavat numerot järjestyksessä. Ovet suljetaan klo 11.15 ja kaikki saavat ruokaa jotka ovat siihen mennessä tulleet sisään., Muu tila

Ma 23.10. klo 10:00 Vauvapiiri Srk-koti yläkerta

Ti 24.10. klo 09:00-11:00 Perhekerho Srk-koti yläkerta

Ti 24.10. klo 12:00 Pappilanpiiri Hartaus, kuulumisia ja kahvit. Hanna Forsman., Pappila

Ti 24.10. klo 17:00 Nuorten raamis Nuorten raamis srk-kodilla tiistaisin klo 17-19. Ohjaajina Johanna Lampinen ja Juudit Siljander., Srk-koti nuortentila

Ti 24.10. klo 18:00 Tule kylään!-Naisten ilta Tule kylään!-Naisten ilta Maarit Jakobssonilla., Muu tila

Ti 24.10. klo 20:00 Nuorten salivuoro Nuorten salivuoro Niittyahon koululla. Pelaillaan sählyä ja muita pallopelejä. Ohjaajina Akseli Laitinen ja Rasmus Ollila., Niittyahon koulu